02/15 / torstai 12.11.2015

Valoa kaamosaikaan - keinoja väsymyksen hoitoon

Valoa kaamosaikaan - keinoja väsymyksen hoitoon

12.11.2015

”What is wrong with me: Everything should be fine and yet I´m feeling so tired and sad”, kyseli väsymyksestään ja apeudestaan ahdistunut espanjalainen opiskelijatyttö minulta. Oli marraskuun alku ja ulkona pimeää töihin tullessa ja sieltä lähtiessä. Totesin opiskelijalle, että meitä taitaa vaivata sama tauti - kaamosväsymys.

Tapaamisesta virisi ajatus järjestää kansainvälisille opiskelijoille syksyllä ”How to survive in Polar Night” –ilta, joka sisälsi asiatietoa kaamoksesta ja sen biologisesta vaikutuksesta sekä vinkkejä miten selvitä hengissä kevääseen. Illan aikana tarjolla on hedelmiä, pähkinöitä ja tummaa suklaata mallintamaan ruokavalintoja, joilla pimeän tyrmäävää vaikutusta vastaan voi taistella. Heijastimiakin on esitelty henkivakuutuksena hämärän ajan kävelyretkille ja kirkasvalolampuilla hämmästytetty opiskelijoita, joiden kotimaassa valohoitoa saa luomuna taivaalta läpi vuoden. Suunterveys on antanut tapaamisiin ksylitolipurkkaa estämään happohyökkäys kaamosajan tiheiden herkkuhetkien jälkeen. Osallistujat ovat olleet huojentuneita: Väsymys onkin normaali reaktio epänormaaliin valoisuuden vuorokausivaihteluun ja lupa levätä enemmän.

Tiedämme valoisina tunteina ulkoilun myönteisen vaikutuksen kaamosväsymykseen. Kahvihuoneissa koetaan yhteenkuuluvuutta kaikkien kaihotessa kaukana olevaa kevättä ja päivitellessä iltaisin iskevää hiilarihimoa. Vahvin valtti kaamosuupumusta vastaan on monella silti opettelussa: Armelias ja hyväksyvä suhtautuminen omaa ”hitaammalla käymistä” kohtaan. Kuormittavimmat työkuukaudet toki osuvat YTHS:llä kaamosaikaan, mutta vapaa-ajallamme asenne kaamosta kohtaan auttaa. Sen voikin kokea lempeänä ja sallivana hämäryytenä, jolloin voi maastoutua kotiin lukemaan lukemattomat kirjat, kokkailemaan tuntikausia haudutettavaa sipulikeittoa tai ottamaan kolmet päikkärit. Ja miten jännittävää voikaan olla hiihtää tai kävellä metsässä otsalampun kanssa tai ihan ilman lisävaloa ja kuunnella hiljaista hämäryyttä.

Kuvailin joskus kansainvälisille opiskelijoille joulusta puhuessamme innoissani, miten me suomalaiset menemme jouluaattona porukalla hautausmaalle ja sytytämme kynttilöitä ja sitten ollaan piiiittkäään siellä haudoilla ja hiljennytään mietteisiimme. Opiskelijat eivät näyttäneet kovin innostuneilta asiasta, pikemminkin kauhistuneilta. Kertokaamme siis opiskelijoillemme kaamosajasta realistiseen ja mahdollistavaan tyyliin: Revontulia on tänäkin syksynä näkynyt eteläisenkin Suomen taivaalla.

Teksti Marjo Tossavainen
YTHS:n neuvontapsykologi

Kuva Sini Kivijärvi

Kommentoi

Otsikko:
Viesti:
Nimi: