02/15 / torstai 12.11.2015

Saammeko esitellä Vuoden psykologin 2015: Minna Martin

Saammeko esitellä Vuoden psykologin 2015: Minna Martin

29.04.2015

Turun toimipisteessä psykologina työskentelevä Minna on ansioitunut erityisesti jännittäjäryhmien vetäjänä sekä ryhmänvetäjien kouluttajana.

Heti alkuun se ihan perinteinen kysymys: miltä nyt tuntuu?

Kiitos! Tieto tuli todella isona yllätyksenä. Oikeastaan psykologiliiton puheenjohtaja sanoi sen todella hyvin, että tällaista ei yleensä kukaan odota kohdalleen. En ollut suoraan sanoen ajatellut, että kukaan kiinnittäisi erikoisempaa huomiota siihen, mitä teen. Sen vuoksi olin vähän puulla päähän lyöty.

Olet vetänyt YTHS:ssä jännittäjäryhmiä sekä kouluttanut yli 400 jännittäjäryhmän ohjaajaa ympäri Suomea. Mistä innostuksesi jännittämiseen / jännittäjäryhmien vetämiseen alun perin sain alkunsa?

Työ jännittäjien kanssa lähti liikkeelle aika välittömästi sen jälkeen, kun aloitin työt YTHS:llä vuonna 2003. Terveystutkimuksessa oli todettu, että kolmannes opiskelijoista jännittää esiintymistä.

Tämän tiimoilta järjestettiin iso koulutuspäivä, johon osallistui psykologeja ja puheviestinnän opettajia ja jossa suunniteltiin uusia työmuotoja. Suhtauduin tarjottuun mahdollisuuteen uteliaasti ja asenteella, että kyselen jännittäjiltä, miltä se tuntuu ja mikä heitä on auttanut. Tuolla ei-tietävällä asenteella olen edelleen liikkeellä, vaikka toki ryhmien kautta olen asiasta vuosien varrella paljon oppinutkin.

Iso haave oli päästä tekemään ennaltaehkäisevää koulutustyötä, jonka kautta voi vaikuttaa aivan pienten lasten kanssa työskenteleviin. Ensimmäinen koulutus varhaiskasvatuksen ihmisille oli tosi innostava. Sellaista pitäisi tehdä enemmän. Viimeistään nuorten kanssa pitäisi tehdä töitä ja paljon. Opettajat ovat avainasemassa tässä työssä. Jännittäjiä auttamalla ennaltaehkäistään monia vakavampia pulmia (muita mielenterveysongelmia, opinnoista putoamista, yksinäisyyttä, syrjäytymistä jne.).

Tietysti aihe on tärkeä senkin vuoksi, että olen itse hyvin herkkä ja eri ikävaiheissa jännittänyt ihan kauheasti erilaisia tilanteita, ihmisiä ja asioita. Joistakin jännityksistä olen vähitellen päässyt, mutta osa nostaa edelleen päätään haastetilanteissa. Olen siis saanut työn kautta itsellenikin paljon.

Miten ryhmätoiminnan vetäminen poikkeaa muusta mielenterveystyöstä? Näetkö sen yhtä vaikuttavana työmuotona kuin yksilöohjauksen?

Näen ryhmien ohjaamisen erittäin tehokkaana työmuotona – joissain tilanteissa jopa tehokkaampana kuin yksilökontaktin. En kuitenkaan halua panna niitä vastakkain, vaan ajattelen, että ne täydentävät toisiaan. Olisi hyvä, että ryhmiä olisi säännönmukaisesti tarjolla, koska osalle ihmisistä ryhmä voisi olla aivan riittävä hoitomuoto.

Todella monilla ihmisillä on aiempia kurjia ryhmäkokemuksia. Minusta yksi YTHS:n tärkeä tehtävä voisi olla tarjota ihmisille korjaavia sosiaalisia kokemuksia. Toki ihmiset saavat ryhmistä paljon tietoa omaan ongelmaansa liittyvistä asioista ja itsehoitotavoista. Mutta vertaistuki on yleensä se, mikä tuntuu osallistujista arvokkaimmalta. Ryhmissä voi syntyä ystävyyssuhteita ja kokea oikeasti tulevansa kuulluksi. Hyvän avun ja ymmärryksen voi tarjota nimittäin toinen vertainen.

Onko YTHS:llä tarpeeksi ryhmätoimintaa? Miten kehittäisit sitä?

Meillä Turussa on todella aktiivista ryhmätoimintaa. Näiden omien ryhmieni lisäksi siellä on mielialaryhmä, pariryhmä, uniryhmä, pakko-oireisten ryhmä, elämäntaitoryhmä sekä fysioterapian ryhmiä (selkäryhmä ja ergonomiaryhmä). Ehdottomasti pitäisi olla ryhmä myös syömishäiriöisille – siinä voisi olla hyvä haaste jollekulle. Itse en ehdi enempää ryhmiä ohjata, koska kalenteriin ei mahdu. Ohjaamme opiskelijoita myös kaupungin ja kolmannen sektiorin ryhmiin.

Olisi hienoa, jos ryhmätoiminta yleistyisi joka puolella YTHS-valtakuntaa. Se on osa opiskelijoiden hyvää hoitoa ja voi olla ohjaajille antoisaa. Työnantaja voi tukea toimintaa kannustamalla kiinnostuneita työntekijöitä ryhmänohjaajakoulutukseen – ja tietenkin mahdollistaa tällainen koulutus ja ryhmien käynnistäminen.

Miten tämä uutinen kannustaa sinua työssäsi eteenpäin?

Olen tähän mennessä yrittänyt tulla asian kanssa sinuiksi. Tunnelmat ovat vaihdelleet yllätyksestä iloon ja seuraavaksi onkin tullut tunne paineiden lisääntymisestä ja jännityksestä, mitähän ne muut ajattelevat… Kokonainen tunteiden kirjo on tullut läpikäytyä. Tavoitteeni on päästä asian kanssa luontevaan tasapainoon. Luotan siihen, että jatkan innostumista kaikenlaisista uusista ja vanhoista asioista. Ja että saan kokea työssä vielä paljon antoisia keskusteluhetkiä potilaitteni ja koulutettavieni kanssa. Ehkä tästä tunnustuksesta saa voimaa ja uskoa siihen, että kannattaa jatkaa tällä tiellä – mikä ikinä tämän tien nimi nyt onkaan.

Kysymykset Sari Krappe
Kuva Pasi Leino

Kommentoi

Otsikko:
Viesti:
Nimi: